Sivut

24.3.2011

Gaddafin joukot taistelevat Libyassa yllättävän sitkeästi.

Mikä saa heidät käymään sotaa, joka on ennalta tuomittu hävityksi?  Onko se täydellistä tiedon puutetta vai tyhmyyttä?  Radio ja TV ovat Gaddafin hallussa, joten todellista tietoa Läntiseen Libyaan ei saada.

Runsas voitelu rahalla tietenkin edistää asiaa.  Vaikka Gaddafin rahat on jäädytetty, niin vielä ei hänelle ole tullut käteisen puutetta.  Se, että palkkasoturit ovat kehittymättömistä maista, ja heille on varmaan annettu lupa ryöstelyyn ja vaikka mihin.  Ja he kuulemma saavat 600 jokaisesta ruumiista, jonka tuovat Tripoliin.

Monet heitä tietenkin puolustavat elämänmuotoaan, yläluokkkaista, etuoikeutettua oloa Tripolissa.  joitakin on peloteltu YK:n oikeusistuimella tai kapiunallisten kostolla.  Joidenkin perhe voi olla Tripolissa uhattuna.  Sitten on tietenkin Gaddafin vannoutuneita kannattajia joukossa, jotka vahtivat niitä, joilla on ehkä pakohaluja.  Lopuksi on vielä se tosiasia, että kivääri kädessä oleva mies, jota ehkä ammutaan, tai joka pelkää tulevansa ammutuksi, kyllä ampuu takaisin.

Varmaa on, että YK:n pommitukset jäytävät jatkuvasti ja tasaisesti Gaddafin sotilasmahtia.  Kuinka paljon, se jää arvailujen varaan.  Mutta NATO ja länsimaat omaavat maailman parhaan sotatekniikan.  Eikä Libyan maaseutu ole sellaista aluetta, johon voisi hirveän helposti piiloutua.  Siispä Gaddafin raskaasta kalustosta osa tuhoutuu taas tänäkin yönä.

Polttoainepula uhkaa jo siviilejä, ties koska se rupeaa vaikuttamaan sotilaisiin.
Huomenna on Tripolissa rukouspäivä.  minä toivon, että he eivät kapinoisi vielä huomenna.  Ehkä parin viikon päästä olisi sopiva aika.  1400 pommituslentoa voisi rapauttaa 10.000 miehen moraalin ja kohottaa kahden miljoonan ihmisen moraalia.   Edessä on toivon päiviä.  kunhan vain  Misurata ja Zintan kestäisivät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti