Seuraavaksi Gaddafin turvamiehet tunkeutuivat paikalle, nainen kauhistui, pelkäsi heitä, ei voinut paeta. Lehtimiehet eivät... voineet... auttaa häntä. Hän ehti kertoa lehtimiehille tarinansa ja hän halusi sen nimenomaan julkistaa.
Turvamiehet raahasivat hänet väkivalloin pois.
Tämä tapahtui Tripolissa, hotellissa, jossa lehtimiehet ovat lähes panttivankien asemassa.
He eivät voi käytännössä seurata Tripolin kansan elämää. Tripoli on varmasti täynnä tällaisia tarinoita.
Tällaiset näytelmät ovat kansanmurhan ensimmäisiä askelmia.
Ja maailma vaan enimmäkseen istuu perseellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti