- Enhän minä ole sotilas. Kyllä minä ammun, jos minua ammutaan, enkä halua joutua naapureideni silmissä häpeään. Miksi kaikki on niin vaikeaa. En halua nähdä ihmisten kuolevan. Toivoisin, että tämä olisi pian ohi. Ja menisi ohi niin, että se ei minua koskisi lainkaan. Jos tuolta tulisi 400 ihmistä marssien, niin en voisi mitään. Päällikkö sanoi, että autoilla tulisi apua heti, jos laukaus kuuluisi, mutta en usko siihen. Jos laukauksia kuuluu monesta paikasta, niin he eivät millään voi lähettää apua kaikkialle.
Aution kadun tyhjät talot tuijottivat häntä mustine ikkunoineen. Ehkä jostakin niistä ikkunoista oli joku parhaillaan katsomassa häntä. Hän toivoi, että kuorma-auto tulisi jo hakemaan häntä. Hän puristi kivääriään ja katsoi, että se oli kunnossa.
- Meillä ei ole mitään mahdollisuutta elää siedettävää elämää, jos tässä kaupungissa aletaan ammuskella. Meidän kotimme seinät tulisivat reikiä täyteen, eikä äitini ja sisareni voisi nukkua ja käydä rauhassa kaupassa.
Kuorma-auto tuli. Hän oli selvinnyt taas yhden päivän. Huh. toivottavasti huomenna ei enää tarvitsisi tulla tänne. Sillä hän tiesi, että näin ei voisi jatkua.
Eurooppalaisten sotakoneita ei voisi voittaa heiluttamalla kivääriä maassa. Hän oli kuullut räjähdysten äänet, ja hän tiesi, millainen voima sillä olisi. Mikään ei voisi sitä vastustaa.
Hän tahtoi kotiin. Hän tahtoi rauhaan. Hän tahtoi antaa kiväärinsä pois. Ja kun hän katsoi tovereihinsa, hän tiesi, että useimmat heistä ajattelivat samoin. Mukana oli vain kaksi tyhmää vouhkaajaa.
Hän merkitsi nämä tyhmät vouhkaajat katseellaan. Hän tiesi, että pari hänen toveriaan teki samoin.
Mutta kuinka se olikaan niin, että nuo kaikkein tyhmimmät oli nostettu johtajiksi? Miksi sen aina täytyi olla niin. Kuorma-auto ajoin eteenpäin ja hän huusi yhdessä tovereidensa kanssa hurraata Gaddafille. Talojen vierellä vaelsi harmaita ihmisiä, jotka välttivät katsomasta heihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti