Sivut

22.6.2011

Eräs aspekti Gaddafin kaupunkisodankäyntiin

Silloin kun ei ole täyttä varmuutta sotajoukon kurista, niin on hyvä pitää se tiiviissä ryhmässä, ehkä kaupunkien ulkopuolella.  Nyt se ei ole mahdollista NATO:n ilmapommitusten takia, on siis piilouduttava rakennusten sekaan.  Mutta täälläkään ei voi hajaantua niin, että kattaisi aina koko kaupungin.  Silloin yksittäiset sotilasryhmät jäisivät liian pieniksi, ja niillä voisi olla mahdollisuus tehdä omia johtopäätöksiään tilanteesta ja liueta. 

Kaupungissakin tällainen sotajoukko on siis pidettävä tietynasteisessa tiiviydessä, riippuen sen koosta ja uskollisuudesta, ja kaupungin koosta, väestöstä ja SEN uskollisuudesta.

Monissa Libyan kaupungeissa tai niiden liepeillä, jää FF:lle vapaata toimintatilaa.  Kun Gaddafin joukot syöksyvät paukuttelemaan johonkin kaupunkiin, he tavallisesti valtaavat jonkun leveän pääkadun ja suuria rakennuksia sen keskustasta.  Tämä ei ole niinkään SOTILAIDEN turvallisuuden takia, vaan sen takia, että upseereilla on mahdollisuus valvoa ja pitää kurissa näitä sotilaita. 

Gaddafilla ei siis ole näissä oloissa mahdollisuutta saavuttaa täyttä valtaa esim. Zawiyan, tai Zlitanin kaltaisissa kaupungeissa.  Ulkopuolelta katsottuna on vaikea sanoa, mikä on voimatasapaino näiden kaupunkien sisällä, mutta arvelisin, että eivät nämä Gaddafin upseerit ainakaan mukavaksi tunne oloaan niissä.   Ja mitä pidemmälle aika kuluu, sitä enemmän se muuttuu kivääri-kivääriä vastaan sodaksi. 
NATO tekee kaikkensa, jotta se vältettäisiin.  Hyvin pian Libyan hallitus tulee havaitsemaan, että oikeastaan NATO on heidän ainoa ja paras liittolaisensa tässä asiassa.  Ainoa, joka voi estää tilanteen Tripolissa kehittymästä tällaiseksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti