Libya, köyhä kansa kapinoi siellä. Niitä on paljon. Niillä on verkko. Niillä on voimaa, kun ne kerääntyvät yhteen. Ne ovat vaarallisia, niitä ei olisi pitänyt päästää irti. Jos se hullu Gaddafi ja hänen idiotti-poikansa Saif olisivat antaneet yhden prosentin. 1% !!! omaisuudestaan köyhien olojen parantamiseen / lahjomiseen, niin se olisi riittänyt kärjen taittamiseen vallankumoukselta.
Mutta ne saamarin tyhmyrit eivät halunneet luopua lantistakaan. He halveksivat näitä köyhiä ja pitivät heitä ali-ihmisenä. Ja niinhän saakin tehdä. Mutta tuota vallankumouksen ruttoa EI OLISI PITÄNYT PÄÄSTÄÄ VAPAAKSI. Sillä nythän on vaarana se, että ihmiset myös muissa maissa alkavat vaatimaan oikeuksiaan. Jopa Euroopan maissa on sellainen vaara.
Maailman johtajille Libyan vallankumous on äärimmäinen ja varoittava esimerkki kansan voimasta. Ja silloin kun kansalla on käytössään keino saada ajatuksensa jaettua, monistettua, toistettua, niin tuon kansan tietoisuus kasvaa entisestään. Siksi Gaddafin vararikko on myös niin totaalinen monella eri alueella; niin henkisellä, poliittisella, kuin historiallisella. Hän on epäonnistunut joka alueella, eikä hänestä jää jäljelle muuta kuin savuavia raunioita, jotka Libyan kansa yhdessä siirtotyöläisten kanssa joutuu korjaamaan.
Mikä sitten on tämän Gaddafin kardinaalimokan vaikutus koko maailmaan? Länsimaisilla demokratioilla ei ole vaaraa, koska he mukautuvat kansan voimakkaisiin tahdonilmauksiin joustavasti.
Mutta lukemattomat kehitysmaat ovat tulossa mukaan tähän samaan liikkeeseen. Gaddafin sanoma alkaa vihdoinkin kantamaan. Mutta täysin päinvastaisella tavalla, kuin hän itse on ajatellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti