Se kävi juuri niin, kuin oli suunniteltu. Tripolista ei ollut tarkoitus tehdä uutta Beiruttia; sitä ei ollut tarkoitus raunioittaa. Ensin murskattiin mahdollisimman paljon Gaddafin joukkoja kaupungin ulkopuolella. Pidettiin Gaddafin joukot hajallaan pitkin etelärannikkoa... Siellä ne olivat tasaisen kulutuksen alla. Sitten, viime hetkillä, rajua sotilasrakenteiden murskaamista Tripolin ympäristössä.
Kun vapaustaistelijat vyöryivät Tripoliin, eivät he enää kokeneet merkittävää vastusta.
Ja mikä tärkeintä. NATON:n ilmavoimat eivät dominoineet tätä tapahtumaa. Se oli Libyalaisten oma, riemuntäyteinen ja voitokas juhla. Tappioita tietysti tuli, mikä on valitettavaa. Niiitä tulee yhä vieläkin. Mutta NATO:n aikomus ei ollut varastaa voiton makeinta hedelmää Libyalaisilta.
Ja Maanantaina, 22.8.2011 aurinko nousi vapaaseen Tripoliin ensimmäissen kerran 42 vuoteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti