Tunne on vapauttava. Sillä nyt minulla on toivo siitä, että jos Suomi joutuisi joskus jonkun ahdistamaksi, niin meillä voisi olla toivoa avusta. Päinvastoin kuin Talvisodan aikana.
Suomessa, Helsingissä on rauhallista. Valtavan iso kuu on paistanut taivaalla näinä päivinä. On uskomattoman rauhallista, hiljaista. MUTTA TIEDÄN, ETTÄ TRIPOLISSA PAUKKUU. Ja tiedän, että Tripolilaisten suuren enemmistön mielen täyttää ilo, kun he kuuntelevat sitä pauketta. Vihdoinkin ovat vapauden äänet kantautumassa kaupunkilaisille.
Risteilyohjukset ja muut täsmä-aseet kertovat Gaddafin sotilaille, että on aika lähteä. Gaddafin joukkojen taistelukyky pienenee jatkuvasti. Heillä on autot allaan ja bensaa tankissa. Pakoon siis, se olisi nyt kaikkein viisainta.
Kuulin twitterissä, että Zintan:in kaupungin kaikki sotilaat ovat liittyneet vallankumoukseen. Missä se Zintan nyt onkaan? Googlen karttahaku ei suoraan kerro. Olen minä sen löytänyt aikaisemmin...
Twitterissä oli myös JOKU TODELLA SUURI JUTTU, JOTA MONET ODOTTIVAT PITKÄÄN YÖLLÄ. Kuvaa todisteeksi ei saatu. En nähnyt jutun alkuperää... Kohu oli vähän senmallinen, että ajattelin, että tuollaisen voi saada aikaan ainoastaan... ehkä Gaddafiin kohdistunut asia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti